*

Aila Niinimaa-Keppo Totta asiaa - vaietuista aiheista

Tutkimuksella ei mitään rajaa?

Aamulehdessä julkaistiin jokin vuosi sitten artikkeli ”Kulkurin ja joutsenen kielletty rakkaus”. Kirjoitus perustui sittemmin sotien jälkeisestä homoseksuaalisuudesta Suomessa väitelleen tohtori Tuula Juvosen alustukseen kriittisen miestutkimuksen seminaarissa Tampereella sekä hänen laajaan haastatteluunsa.

Juttu otsikoitiin näyttävästi jo lehden etusivulla: ”Olivatko Helismaa ja Rautavaara rakastavaisia?” Varsinaisesta tekstistä kysymysmerkkiä ei enää löytynyt, eivätkä sitä käyttäneet muutkaan AL:n juttua jälkeenpäin siteeranneet lehdet.

Artikkelissa tutkija selvitti, että ”laulunsanojen, elämänkertojen, elokuvien ja dokumenttien perusteella taiteilijoiden voi helposti tulkita olleen rakastavaisia”. Tutkija jopa kritisoi ohjaaja Timo Koivusaloa siitä, ettei tämä Kulkuri ja joutsen -filmissään ollut huomioinut hänen itsensä oivaltamaa aspektia, minkä vuoksi tietenkin ”elokuvan tulkinta ontui pahoin”. Tutkija pyrki määrätietoisesti todistelemaan, että kyseessä todellakin oli miehinen rakkaussuhde, joka pelkästään aikakauden ahdasmielisen asenteen vuoksi jäi piiloon julkisuudelta.

Lukija sai jutusta kuvan, ikään kuin yliopiston tutkija-lehtori puhuisi täyttä asiaa. Todellisuudessa tämä kuitenkin julisti vain omia oivalluksiaan, joista kävi selkeimmin ilmi hänen oma kapea asiantuntemuksensa, ennen muuta kyvyttömyys erottaa sodan käyneitten miesten yhteisten kokemusten synnyttämää ainutlaatuisen läheistä ystävyyttä homoeroottisesta kiintymyksestä. Väitteillään tutkija otti oikeudekseen kajota kahden arvostetun kansalaisen seksuaaliseen identiteettiin olemattomin, suorastaan lapsellisin, näytöin. Lakiasiantuntijan mukaan haastattelu täytti jopa herjauksen tunnusmerkit.

Jutun olisi tietenkin voinut heittää tyhmyyksien rovioon, mutta artikkelia seurannut kansan syvien rivien vastineitten määrä oli jotain niin ennen näkemätöntä, että allekirjoittanut päätti selvittää asiaa tarkemmin, mitä metodia ja lähteitä käyttäen vakavasti otettava tutkija oli onnistunut luomaan kohuteoriansa, joka ”nosti kaksikon jalustalle” ja jonka rinnalla ”Koivusalon tulkinta oli surullinen ja raukkamainen”?

Aamulehti ilmoitti, että heidän juttunsa pohjautui tutkijan alustukseen sekä hänen omaan haastatteluunsa. Varsinaista tutkimusta lehti ei ollut nähnyt. Aamulehti korosti, että ennen jutun julkaisemista tutkijalle oli luettu koko teksti ja hän oli tehnyt haluamansa korjaukset. Teksti oli siis Juvosen ennalta tarkastamaa. Samaan päätyi myös Julkisen sanan neuvosto, jolle tutkija myöhemmin kanteli haastattelunsa "virheistä".

Koska en voinut uskoa, että näinkin pitkälle vietyjä väittämiä näin perustavanlaatuisista asioista voidaan julkistaa ilman varsinaista tutkimusta, tiedustelin asiaa Helsingin yliopistosta. Verkosta tietoa ei löytynyt, mutta arkistonhoitaja lupasi etsiä tutkimuksen, koska muisteli sellaisen olevan olemassa. Ei löytynyt. Lopulta selvisi tutkijan itsensä ilmoittamana, ettei minkäänlaista tutkimusta todellakaan ollut olemassa, ei edes seminaarialustusta, vain ”ranskalaisia viivoja”!

Kävin artikkelin uudelleen läpi väite väitteeltä. Käteen ei jäänyt mitään, mikä olisi edes viitteellisesti tukenut tutkijan julkistamaa homonäkemystä. Juvonen mainitsi erityisesti kahden laulun sanat väittäen, ”ettei sellaisia lauluja kuin Kulkuri ja joutsen ja Päivänsäde ja menninkäinen kirjoiteta kuin rakastetulle”.

Todellisuudessa Kulkuri ja joutsen on ruotsalaisen Lasse Dahlqvistin sanoittama Vagabonden och svanen, Helismaa vain käänsi sanat. Dahlqvist, joka itsekin kulki eturintamalla poikiamme viihdyttämässä, osui tekstillään suoraan suomalaissoturin sydämeen: hänen onnistui sisällyttää sanoitukseensa toivoa tulevaisuudesta tavalla, joka valoi uskoa sodan kauhut kokeneisiin nuoriin miehiin. Reino Helismaan suomentamana kappaleen esitti ensimmäisenä Tuire Orri suorassa radiolähetyksessä v. 1949; Helismaan mukaan ”laulu sopi nimenomaan naisen laulettavaksi”. Orrin perikunnalla lienee edelleen Helismaan antama alkuperäinen nuotti. Rautavaara, joka oli mukana samassa lähetyksessä, ihastui myös lauluun ja pyysi lupaa liittää se ohjelmistoonsa. Kulkuri ja joutsen levytettiin 30.10.1950.

Päivänsäde ja menninkäinen kirjoitettiin Helismaan Satu-tyttärelle. Myös tässä laulussa on sodan symboliikkaa: toinen on elossa, toinen kuollut. Sota leimasi Helismaan koko tuotantoa vielä kymmenen vuotta sodan jälkeenkin. Tämän voi ymmärtää vain sellainen, joka on sen kaiken itse kokenut tai nähnyt läheisensä kokevan. Vaatii todella rajatonta ”tutkijan vapautta ja asioitten kyseenalaistamista” löytää em. lauluista tukea väitteille Helismaan ja Rautavaaran rakkaussuhteesta.

Muutkaan tutkija Juvosen jutussa esiin nostamista sanoituksista eivät tukeneet hänen absurdia tulkintaansa. Mainitut laulut ovat lisäksi vain häviävän pieni osa Helismaan tuhansista teksteistä, joissa esittäytyy elämän kirjo laidasta laitaan – myös esimerkiksi nostetun ”Pöllön ja hiiren” ohella lähes koko muukin fauna. Mutta tietenkin, jos tutkija on riittävän trendikäs ja motivoitunut, hän voi halutessaan ammentaa kenen tahansa taiteilijan tuotannosta aineistoa juuri sellaisiin tutkimuksiin ja johtopäätöksiin kuin itse haluaa. Mielikuvituksen tulokset voi sitten vapaasti esitellä julkisissa seminaarissa ja lehtien palstoilla tutkijanvapauden suojakilven alla tarvitsematta piitata siitä, kuinka laajaa kansanosaa ja miten syvästi väitteillä loukataan.

Tällainen tutkimustapa, jossa ensin luodaan hypoteesi, johon todellisuus väkisin sullotaan faktoista välittämättä, kompromettoi sekä tutkimuksen kohdetta että itse tutkimusta, eikä tällaista yliopistofiktiota tulisi ylläpitää lainkaan, ei ainakaan veronmaksajien rahoilla.

Selvää tietenkin on, että Rautavaara ja Helismaa ovat niin suuria ihmisiä, ettei yksi trenditutkijan omasta maailmankuvastaan punoma ajatusrakennelma heilauta heidän arvoaan suuntaan tai toiseen. Vakavampaa on, että lukijapalautteesta päätellen AL:n juttu loukkasi eniten juuri niitä kansalaisia, joitten uhrausten ansiosta Juvosen kaltaiset tutkijat voivat tänään mielikuvituksellisia päätelmiään laatia. Jokin raja pitäisi tieteelliselläkin tutkimuksella olla, ja sen määritteleminen on yliopistojen asia.

Iltapäivälehdistölläkin on sentään jonkinlainen oma moraalinsa ja alan julkaisemat eettiset säännöksensä. Aivan mitä tahansa roskaa eivät hekään saa ihan ilman sanktiota julkaista.

Väitän, että on jo korkea aika vaatia samaa velvoittavaa ohjenuoraa myös tutkijoille. Työ tulisi käynnistää juuri nyt, kun maahan rakennetaan vauhdilla universumin tasokkainta innovaatioyliopistoa, joka kertaheitolla siirtää akateemisen tutkimuksemme yliopistomaailman huipulle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juhani Putkinen

Esimerkiksi Markku Jokisipilä yritti kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin todistaa Suomen ja Saksan olleen liittolaisia Jatkosodassa - mutta kun ei kyennyt, niin ei sitä sitten lopulta uskaltanutkaan väittää. Yritystä kuitenkin käytetään "tietyissä piireissä" todisteena siitä, että Suomi ja Saksa olisivat olleet liittolaisia - jota EIVÄT olleet.

Suomi kävi erillissotaa Venäjän hyökättyä jälleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/erill...

Toimituksen poiminnat