*

Aila Niinimaa-Keppo Totta asiaa - vaietuista aiheista

Kirjeenvaihtoa Hesarin kanssa

Olen yrittänyt oikaista Helsingin Sanomain juttua, jossa Etelä-Ossetiasta ja Pohjois-Ossetiasta mm. kirjoitettiin maitten joutuneeen Neuvostoliiton hajoamisessa erilleen toisistaan, vaikka molemmat maakunnat luotiin jo 20-luvulla, Etelä-Ossetia ennen Pohjois-Ossetiaa. Yksi silmäys tietosanakirjaan olisi kertonut totuuden, mutta ilmeisesti lehden kirjeenvaihtaja päätti asioitten tarkistamisen sijasta turvautua lehden vakiolähteeseen, mututeoriaan.

Hesari ei kuitenkaan näe kirjoituksessaan mitään vikaa, kuten ei ole nähnyt viimeiseen 20 vuoteen, jona aikana allekirjoittaneen vastineet ovat menneet roskakoriin. Julkaistujen virheitten määrä on ollut harvinaisen mittava, mutta valtalehti ilmeisesti katsoo oikeudekseen julkaista lukijoilleen mitä roskaa tahansa.

Melkoinen asiavirheiden näköispatsas oli lehden uutisointi Georgian vallankaappauksesta 90-luvun alussa: kaikkiaan n. 35.000 palstamilliä virheellisiä uutisia, joista näyttävimmät olivat esillä puolella sivulla ja neljässä värissä.

Hesarin varsinainen maata nuollen tehty rimanalitus tapahtui georgialaisten perheenäitien yrittäessä muutama vuosi sitten matkata Suomen kautta Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Lehti julisti näyttävästi naiset moraaliltaan epämääräisiksi kauppatavaroiksi ja antoi ymmärtää näiden ostosmatkalle lähteneitten, isoäidin ikää lähestyvien, kunniallisten naisten tienaavan muutenkin kuin käsitöitä myymällä, mikä oli perätön ja suorastaan herjaava väite.

Lehdellä ei ollut arvottoman kirjoituksensa tueksi minkäänlaista näyttöä. Toimitus oli kuunnellut vain rajavartiostoa, joka pysäytti georgialaiset kesken sukankutomisen julkisuudenhakuisen sisäministerimme käskystä, koska ministeri tarvitsi näyttöä, että kyllä meillä Suomessa osataan toimia naiskaupan ehkäisemiseksi. Vaikka rajan ylittävät tuhkatiheään verkkosukkaisia venäläisnaisia kuljettavat bussit, heihin tuskin koskaan kajotaan, vaikka "matkan tarkoitus Suomessa" kyllä hyvin tiedetäänkin.

Naiset kidnapattiin pakolaiskeskukseen ja pyrittiin eristämään ulkomaailmalta. Käytännössä kaikki syytteet osoittautuivat tuulesta temmatuiksi, mutta väenväkisin saatiin käännytys aikaiseksi muka liian vähäisten matkarahojen vuoksi (naisten luottokortit toimivat, mutta se ei inkvisiittoreille riittänyt) ja siksi, ettei joku muistanut kaikkien kymmenien matkakaupunkien nimiä.

Juuri tämä Hesarin juttu levisi kansan keskuuteen ja allekirjoittanut sai mm. pahoinpitely-uhkauksia, koska "puolustan niitä georgialaisia huoria, joista Hesarikin kirjoitti". Tieto uhkailuista meni poliisille.

Kalliiksi tuli tänäkin naiskauppajuttu suomalaiselle veronmaksajalle. Hallinto-oikeus siunasi ministerin mokan ja tapaus etenee tänään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Hämmästelen, jos Suomi ei saisi - jälleen kerran - tuomiota ihmisoikeuksien loukkaamisesta.

Suomalaispäättäjät tuhosivat naisten maineen uskonnollisessa Georgiassa ja ajoivat osan matkustajista avioeroon ja psykiatriseen hoitoon. Toimittaja Martti Backman teki kuten Hesarinkin olisi tullut toimia: tutki jutun perinpohjin ja valmisti asiasta Yleen hätkähdyttävän MOT-ohjelman. Sitä katsellessa tuli eittämättä mieleen kysymys, elämmekö tosiaan sivistysvaltiossa.

-------------------------------------------
Vastaanottaja:
Helsingin Sanomat
Heikki Aittokoski

Siis tarkistan vielä:

lehtenne kirjoittaa: "Kun Neuvostoliitto hajosi, Etelä- ja Pohjois-Ossetia jäivät eri valtioiden alueelle...".

Mutta eihän Neuvostoliiton hajoamisella ollut mitään tekemistä Etelä- ja Pohjois-Ossetian kanssa. Molemmat perustettiiin jo 1920-luvulla, vuosikymmeniä ennen Neuvostoliiton hajoamista!

Tehän julkaisette täyttä roskaa. Ja kerrotte vielä, että ette näe syytä oikaista asiaa.

Siis kirjoitatte tieten tahtoen perättömiä asioita lukijoillenne?

No, ei tämä minua hämmästytä, Hesarihan on jo julkaissut tuhansia palstametrejä mediavalheita Kaukasiasta, varsinkin Georgiasta, eikä ole suostunut koskaan oikaisemaan virheitään. Tutustu aihetta käsittelevään kirjaani "Shevardnadzen valhe", saat sen ilmaiseksi.

Miksi Sinä kuvittelet minun kirjoittavan valheita? Kymmenien vuosien tutkimuksen ja kokemuksen jälkeen? Mitä minä sellaisesta hyötyisin? Erään toimittajanne antamaa hullun leimaakaan voi tuskin kovin posiitiivisena asiana pitää.

Voin vakuuttaa, että ei tämä hauskaa ole, eikä kukaan edes maksa minulle mitään. Olen kuitenkin toimittaja, joka on sisäistänyt journalismin etiikan. Hesarille tuntuu moraalikin olevan mystiikkaa.

Sääliksi käy lukijoitanne - heillä tulisi sentään olla oikeus saada myös tarkistettua tietoa Kaukasiasta.

Aila Niinimaa-Keppo
toimittaja

-------------------

Aittokoski Heikki kirjoitti 11.3.2009 kello 11.15:

Hei,

Kiitän palautteesta, jonka sain päätoimittaja Janne Virkkusen kautta. En kyllä näe tässä aihetta oikaisuun.

Yst.terv.

Heikki Aittokoski
HS ulkomaat, esimies

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Prominor Oy [mailto:editor@prominor.fi]
Lähetetty: 11. maaliskuuta 2009 0:53
Vastaanottaja: Virkkunen Janne
Aihe: Ossetiaa ei ole jaettu kahtia

Tervehdys!

Olen yrittänyt jo toista viikkoa lähettää tätä oikaisua lehdellesi,
mutta tietenkin ilman tulosta. Koska virhe HS:n jutussa oli sen
verran mittava, minun täytynee julkistaa asia muualla. Ettekö kenties
periaatteellisista syistä näe tarvetta oikaista yhtäkään lukuisista
Kaukasiaa koskevista vääristä tiedoistanne? Olisi mielenkiintoista
tietää, miksi?

Olen muuten jo muutaman vuoden ajan kerännyt Hesarista
(opetustarkoitusta, eli luentojani varten) julkaisemianne oikaisuja, joita on
kertynyt keskimäärin kolme per lehti ja vuosittain siis toista
tuhatta. Ikään kuin toimituskunnallanne ei olisi juurikaan tapana
tarkistaa juttujensa tietoja - vai onko kysymys puutteellisesta
yleissivistyksestä? Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta on kuitenkin
rakentumassa.

Ystävällisin terveisin

A N-K

--------------------

Helsingin Sanomat kirjoitti 28.2.09 otsikolla "Itsenäinen Etelä-
Ossetia - mutta millä hinnalla", muuntaen historiaa niin
mielivaltaisesti, että asia ansaitsee oikaisun.

HS kirjoitti mm.: "Kun Neuvostoliitto hajosi, Etelä- ja Pohjois-
Ossetia jäivät eri valtioiden alueelle. Etelä-Ossetiasta tuli osa
Georgiaa ja Pohjois-Ossetiasta osa Venäjän federaatiota".

Todellisuudessa alueet eivät "jääneet" eri valtioiden alueelle,
sillä ne eivät ole koskaan olleetkaan yhdessä valtioina, vaan
kuuluneet toinen Venäjään, toinen Georgiaan. Kaukasialaiseen
tapaan yhteyksiä kansojen välillä on tietenkin pidetty, mutta
Etelä- ja Pohjois-Ossetian kanssakäymistä vaikeuttaa ensinnäkin
maitten välillä kohoava 5000 metriin kohoava Kaukasusvuoristo ja
kunnollisten kulkuyhteyksien puute. Ainoa autoreitti on Georgian
Vanha Sotatatie, joka vie vuoriston yli Vladikavkazista Kazbekiin,
Georgiaan. Venäjän armeijan hyökkäysjoukkojen siirtoja varten 80-
luvun alussa rakennettu Roki-tunneli on, silloin kun ei palvele
miehistön ja tankkien siirtoja kuten elokuussa 08, luovutettu
mafialle salakuljetusreitiksi. Pommivahvistetun Rokin kautta
siviilien on vaikea tehdä sukulaisvierailuja.

Etelä-Ossetia, Samashablo, luotiin Stalinin miekalla ja nimettiin
1922 Georgiaan kuuluvaksi autonomiseksi alueeksi, jonka tärkein
tehtävä oli ja on toimia aseena jolla voitiin tarvittaessa lietsoa
epäsopua Georgiaan. Samaan tarkoitukseen on perustettu mm. Nagorno-
Karabah ja monta muuta konfliktipesää eri puolille Neuvostoliittoa.

(Pohjois-)Ossetia sai autonomisen alueen statuksen 1924 ja 1936
maasta tehtiin Venäjään kuuluva ASNT. Samashablo (Etelä-Ossetia)
eli omaa elämäänsä Georgian maakuntana, jonne tosin välittömästi
aloitettiin osseettien asuttaminen. Lopulta väestö vakiintui
lukemiin 70% osseetteja, 30% georgialaisia ja ei liene vaikea
ymmärtää, kumpi osapuoli on ollut kiistoissa alakynnessä. Kun
Georgia siirsi 1990 joukkojaan ryöstelyjen ja pahoinpitelyjen
kohteena olleen vähemmistön avuksi, Venäjä tiedotti heti
maailmalle, miten raakalaismaisesti Georgia osseetteja kohtelee,
ja lähetti oman armeijansa Etelä-Ossetiaan.

Alueen konfliktikäytön hallitsi varsinkin Gorbatshov, joka
Neuvostoliiton hajotessa ja yhdessa USA:n kanssa painosti Georgiaa
allekirjoittamaan IVY-liittosopimuksen. Uhkaukset presidentti
Gamsahurdialle olivat kovia: "Niin kauan sota Etelä-Ossetiassa
jatkuu, kunnes IVY-sopimus on allekirjoitettu!". Myöhemmin valtaan
noussut Jeltsin jatkoi samaa pelottelua.

Edelleen jatkuva Etelä-Ossetian sota alkoi siis jo 1990-91 ja on
jatkunut enemmän tai vähemmän täysipainoisena jo 19 vuotta. Erona
osapuolilla on, että Georgia puolustaa omaa terroritoriotaan,
jonka kahta maakuntaa Venäjä miehittää ja hyökkäilee pommittaen
aina halutessaan myös Georgian siviilikohteita, Goria, Marneulia,
Kutaisia... ja erityisen raskaasti Potin rannikkokaupunkia, jossa
kuolonuhrien määrä ja aineelliset tuhot ovat olleet suuret.

HS toistelee vielä juttunsa lopussa Ossetian kahtiajakoa, mikä
siis on harhaanjohtava tieto. Sitä ei muuksi muuta satunnaisen
osseettihaastateltavan sana. Todellisuudessahan Stalinin raja
vetäistiin Georgiaan, josta ns. Etelä-Ossetia irrotettiin ja jo
pelkästään karttaan vilkaisemalla ymmärtää, ettei kyse voi olla
Ossetian jaosta, vaikka Venäjän sotatiedotus onkin näin ryhtynyt
väittämään.

Aila Niinimaa-Keppo,
toimittaja, puheenjohtaja
Suomi-Georgia -seura ry.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juhani Putkinen

Kiitos Aila, että edes yrität tuoda esiin tosiasioita Georgian menneisyydestä ja nykyisyydestä.

Toimittajissa on valitettavasti edelleen niitä, jotka julkaisevat mielellään suomettunutta roskaa.

Seppo Lehto (nimimerkki)

Ylläkirjoitettu on valitettavasti totisesti totta

Seppo Lehto
http://kavkaz.fi Isänmaa ehyeksi terveisin

Tuomas Hako (nimimerkki)

Georgian euroviisu kiellettiin, koska kertosäettä haluttiin tulkita Venäjää arvostelevaksi. Eikö suoraan politikointiin vain tulisi puuttua? Israel kyllä sai politikoida suoraan Iranin presidenttiä vastaan. Se oli vielä tavattoman naurettavaa, koska Israel on juuri uhkaillut Irania ja selvästi pian aikoo hyökötä tuhoisalla tavalla maahan. Näin Israelin johto on useaan otteeseen suoraan uhannut tehdä.

Suurvallat hallitsevat maailmaa yhteispelillä, Israel/USa ja Venäjä. Ystävyydellä on pitkät perinteet. Hesarin omistajan taustat tuntien ei ole ihme, että lehti on Bilderbergin Pravda maassamme.

Toimituksen poiminnat