*

Aila Niinimaa-Keppo Totta asiaa - vaietuista aiheista

KILJUSEN KIRPUT JA ETYJIN MOKAT

Olen kiinnostuneena seurannut kansanedustaja Kiljusen kirpputarinaa, viimeksi hänen omassa Uusi Suomi -blogissaan, jossa hän erityisen tuohtuneena syyttää mediaa, ettei se ole keskittynyt hänen urotekoihisa ulkomailla vaan pelkästään kirppuihin. Ymmärtääkseni kuitenkin hän ihan itse esitteli näyttävästi puremia iltapäivälehdessä ja melskasi arvolleen sopimattomista liian halvoista hotelleista.

Olen perehtynyt lukemattomilla matkoillani Kaukasuksen sotatoimialueisiin, viettänyt pitkiä aikoja sekä Georgiassa – mm. keskellä aseellista kaappausyritystä – että Tshetsheniassa ja maksanut itse joka pennin, myös majoituksen. Kirppuihin en onneksi ole törmännyt vaatimattomista majapaikoista huolimatta, sillä alueella elää siistiä väkeä. Ja tuskinpa olisin numeroa tehnyt, jos olisin kirpun puremaksi joutunutkin, sillä mielestäni ihan joka asialle ei tarvitse mediajulkisuutta hakea.

Kiljunen on saanut kiertää maailmaa veronmaksajien rahoilla kenties liiankin kanssa ja muhkeitten päivärahojen ryydittämänä. Viime aikoina hän on viihtynyt Keski-Aasiassa, johon hänen vaimonsa nimitettiin kiertäväksi suurlähettilääksi yhden Leningradin bussimatkan kokemuksella (tieto on saatu Suomen Moskovan konsulaatista). Viimeksi Kimmo Kiljunen kävi Tadzhikistanissa Etyjin edustajana. Mitähän Suomen kansa on näistä matkoista kostunut? Tuskin veronmaksajiamme on paljon lämmittänyt myöskään Kiljusen kirja ”Valtiot ja liput”, vaikka se olisikin painettu venäjäksi. Markkinoiko hän siis omaa kirjaansa Eduskunnan rahoilla? Vai miten Moskovan kirjamessuilla olo liittyi kansanedustajan tehtäviin?

Olen vuodesta 1978 matkustanut eri puolilla Neuvostoliittoa/Venäjää ja etenkin Kaukasuksen aluetta ja kirjoittanut matkoista artikkeleita, vastineita, oikaisuja, vaalitarkkailuraportteja, Georgian vallankaappauksen tiedottamisesta kokonaisen mediaoppikirjan, joka selittää nykyisenkin konfliktin historian. Olen usein kutsunut poliitikkoja ja mediaväkeä mukaan perehtymään Kaukasian itsenäistymisprosessiin. Yhtä vaalitarkkailumatkaa lukuun ottamatta kaikki matkani olen maksanut omilla rahoillani, vaikka Kansan Uutisetkin kehtasi ääneen muuta epäillä.

Eiväthän minun saavutukseni Kiljusen urotekoja vastaa, mutta olen sentään saanut monet käsittämään, mitä Kaukasuksella on todella tapahtunut, miten Venäjä on ollut kaikkien konfliktien käynnistäjä ja ylläpitäjä. Ilman matkojani Tshetshenia olisi Suomessakin leimautunut rikollisvaltioksi ja Neuvostoliiton sankarina palkittu kenraali Dudajev ties miksi mafiosoksi - siis jos vain Venäjän propagandan (lue: median) varassa olisi täytynyt elää. Apuna vääristelyssä on ollut toinen roistovaltio USA. Muitten omistama öljy kun kiinnostaa aina.

Helppoa ei totuuden kertominen ole suomettumisen geenejä myöten sisäistäneessä maassa ollut. Kaiken huippu oli Eduskunnan Georgia-ystävyysryhmän järjestämä tiedotustilaisuus 10.12. 1994, aiheena Venäjän tuleva hyökkäys Tshetsheniaan. Paikalle tuli vain muutama rohkea kansanedustaja. Kiljusta joukossa ei ollut. Reuters kyseli, missä ovat media ja kansanedustajat, aihehan oli mitä akuutein. Kahden päivän kuluttua Venäjä hyökkäsi, varoittamatta ja siviilikohteita pommittaen. Aivan kuten omassa talvisodasamme. Etyk oli tietenkin tietoinen asiasta, mutta ei pannut tikkua ristiin. Sen sijaan järjestö kunnostautui Helsingin kokouksessaan 1992 kutsumalla jäsenikseen kaikki Keski-Aasian valtiot, joista yhdessäkään ei ollut pidetty vapaita vaaleja. Vallassa olivat jo kertaalleen kaadettuina juhlitut kommunistipolitrukit, rikolliset, joiden kaltaisten kanssa Etykin peruskirja kielsi yksin neuvottelutkin. Sillä Etyj on nimenomaan demokraattisesti valittujen parlamenttien yhteistyöelin, ei diktatuurien. Keski-Aasian valtiot, joita Kiljunen edustaa, suorastaan prostituoivat Helsingin läsnäolollaan kokouksen, nyk. järjestön, perusasiakirjaa.

Varsinainen demokratian rimanalitus oli suomalaisen järjestäjän päätös kutsua vallankaappari Shevardnadze mafiajoukkoineen Helsinkiin 1992 ja kieltää 87%:n äänivyöryllä valitulta presidentti Gamsahurdialta pääsy maahan. Edes laillisen presidentin valtuuttamaa edustajaa ei huolittu kokoukseen. Voiko parlamentarismia enää pahemmin loukata?

Kaiken kaikkiaan kokoustyrkky Suomi on toiminnallaan alentanut koko Etyjin kirppusirkuksen tasolle. Viimeisinkään Etyj-kokous ei tuo maallemme edes kaivattua imagonostetta, pelkästään holtitonta rahanmenoa. Ja ajoitus heti täydellisen Georgia-epäonnistumisen jälkeen on järisyttävän huono. Suomen järjestämä kokous täydentää hyvin Etyj-epäonnistumisten sarjaa. Maammehan pyrkii lyhytnäköisesti vain paistattelemaan kokouksen parrasvaloissa, hyötymään – oman uskottelunsa mukaan – siitä ihailusta, jonka hyvin järjestetty konferenssi mukanaan tuo. Siis viis tuloksista, tai ylipäätään Etyjin ajamista asioista, kunhan vain päästään liehakoimaan suurvaltoja ja esittelemään Marimekon kankaita.

Ensimmäinen Etyk 1975 oli pelkkä Kekkosen lahja Brezhneville. Neuvostoliiton heilutellessa tahtipuikkoa kokous päätti sodan jälkeisen Euroopan kahtiajaosta, agendan kolmannen korin (ihmisoikeudet) jäädessä pelkäksi silmänlumeeksi. Vuoden 1992 Etyk-katastrofi oli taas pitkälle Koiviston oma rakennelma, selkeä järjestön peruskirjan yli käveleminen, jonka tosin saattaa vielä ylittää vuoden 2008 ulkoministeritapaaminen, jos Putinin/Medvedevin ehdotus edes otetaan käsittelyyn. Siinähän maailman raakalaismaisinta kansanmurhaa toteuttava valtio vaatii suurempaa sanavaltaa Etyjin päätöslauselmiin. Mikä taas merkitsee, ettei venäläisten Tshetsheniassa tekemiä ihmisoikeuksia edes tutkita, saati tuomita taikka ettei Abhasian ja Etelä-Ossetian Etyjin nenän edessä tapahtuneeseen miehitykseen lainkaan puututa.

Kimmo Kiljusella ja muilla Suomen Etyj-puntarpäillä olisi paljon tehtäväkenttää, varsinkin Kaukasiassa, jossa täytyy todella kiertää itse paikanpäällä, ei seurustella pelkästään “venäläisten rauhanturvaajien” kanssa. Totuus tapahtumista siellä on aivan muuta kuin mitä Venäjä tiedottaa, sillä sotapropagandassa pätee Venäjällä vain yksi sääntö: “kertomalla totuuden annat aseet vihollisen käsiin”. Kiljunen voisi kyllä helposti lisätä tietämystään konusultoimalla Georgian ex-pääministeriä, joka asuu kansanedustajan kannatusalueella. Talon Kiljunen kyllä tietää, sillä vaalien alla oli rapussa kutsu tulla tutustuman Eduskuntaan Kiljusen vieraana. Pääministeri Gugushvilille edustajalta ei ole liiennyt aikaa. Maailman johtavat uutistoimistot sen sijaan haastattelevat professori Gugushvilia viikoittain.

On todella Etyjin jo aika hoitaa Georgian asia kuntoon, ennen kuin Keski-Aasiassa alkaa tapahtua. Eivät kansat sielläkään maailman tappiin jaksa sulattaa perinnöllistä diktatuuria. Muutoksia tulee tapahtumaan ja uskoisin, että aivan ensimmäisenä tulevat ne vapaat, demokraattiset vaalit, joihin koko ETY-järjestön olemassaolo perustuu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat