*

Aila Niinimaa-Keppo Totta asiaa - vaietuista aiheista

Onko kirkostamme tullut kummajaisten keskittymä?

Suomen luterilaisesta kirkosta on kehkeytynyt tänään varsinainen kummajaisten vahakabinetti. Vaikka laitoksen tulisi olla kansalaista surussa lohduttava, kriiseissä ja ahdistuksessa tukeva ja auttava pyhättö, valtiokirkkomme ylin johto on keskittynyt lähinnä erilaisten poikkeavuuksien ymmärtämiseen, loputtomiin lausuntojen antamiseen ja keskustelemiseen milloin mistäkin vähemmistöaiheesta, koska ilmeisesti kirkko uskoo näin vahvistavansa edistyksellistä imagoaan. Ei juttua, etteikö esim. naispappeutta oteta esille, ja tietenkin palvelusta naispapin kanssa kieltäytyvää kirkonmiestä sormella osoittaen ja toimituskieltoja, puhutteluja, jopa potkuja jakaen. Kaikilla muilla tuntuu tässä maassa olevan uskonnonvapaus, mutta ei niillä kirkonmiehillä, jotka yrittävät sinnitellä virassaan vanhan Raamatun tekstiä seuraten.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on loputtomissa suvaitsevaisuuspyrkimyksissään ja kaikkien hyväksyntää hakien maalannut itsensä nurkkaan, josta ei ole helppoa pyristellä pois ilman että joku mielipideryhmä suuttuisi. Hyvä esimerkki tästä oli kirkon “toiseudesta” kertova taidenäyttely, jonka alun perin piti olla maahanmuuttajien toiseutta (mitähän tuokin kvasisana oikein tarkoittaa?) luotaava, mutta kirkon taidenäyttelyistä vastaava Cecco, joka on Jumalasta seuraava – ylöspäin! - liitti mukaan myös sukupuoliset poikkeavuudet, ilmeisesti parhaillaan käynnissä olevan kirkkoherran sukupuolikriisin innoittamana.

Taideteoksissa oli esillä naisia miehisten genitaalien kanssa ja muutenkin kaikkialta jo ihan riittävästi tunkevaa homoerotiikkaa. Minua ainakin teokset tympivät, eivätkä kaikki maahanmuuttajatkaan tunteneet olevansa oikeassa paikassa, lähinnä pornografisen näyttelyn rekvisiittana. Onneksi kirkolla oli tällä kertaa rohkeutta vaatia edes poikkeavan erotiikan poistamista näyttelystä. Ei suuresti hämmästytä, että toiseus-kummajaisen keksineet Seccon kuraattorit suuttuivat, kun heidän kaikkitietävyyteensä puututtiin. Kirkollehan on kelvannut tähän saakka mikä projekti hyvänsä, ettei vain päästäisi sanomaan, että laitos on vanhakantainen ja suvaitsematon reliikki. Ja lisää toiseuksia odottaa varmasti heti kulman takana, ellei kirkolla ole rohkeutta puhaltaa jatkossakin näitä suunnitelmia poikki.

Imatran kirkkoherralta vei viisikymmentä vuotta ja kaksi avioliittoa tajuta, että hänen on muutettava sukupuoltaan. Jos hän tosiaan on koko tämän ajan pyörinyt täysipäiväisesti identiteettikriisissään, voi vain aprikoida, miten hänellä on voinut jäädä aikaa ja voimia suoriutua kunnolla papin tehtävistään? Vaikkapa häntä viimeisenä toivonaan lähestyneen, mahdollisesti jopa synkkää ratkaisua harkinneen, seurakuntalaisensa tukemisessa?
Ja mahtaneeko tilanne muuksi muuttua leikkauksen jälkeen? Silloinhan alkavat lisäksi ahdistaa toiset murheet. Entäpä jos ratkaisu ei ollutkaan oikea, jos tilanne vain paheni?

Harva tietänee vastausta kysymykseeni, ja voihan prosessissa käydä hyvinkin. Mutta siitä olen varma, ettei kirkkoherra – epäilemättä myöskin jatkossa oman egonsa kanssa taistellen - kykene paneutumaan seurakuntalaisensa ongelmiin siinä määrin kuin kansalaisella on oikeus sielunpaimeneltaan odottaa. Ero papin virasta olisi kunniallinen ratkaisu, vaikka kirkon kellokkaat riensivät tietenkin heti tukemaan virassa jatkamista. Myös hurskas kirkkokansa antoi paimeniaan seuraten tukensa kirkkoherralle, ikään kuin jonkin salatun koodin ohjaamana näin tulee tehdä. Mielipiteeseensä on toki kaikilla oikeus ja sitä tulee kunnioittaa. Jotenkin vain saa joskus vaikutelman, ikään kuin ensin tutkittaisiin tarkkaan asiantuntijoina pidettyjen lausunnot ja kerrottaisiin oma vasta sitten.

En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta kuitenkin usein harkinnut asiaa, sillä kaikki me kaipaamme joskus lohdutusta ja tilaisuutta hiljentymiseen. Kirkossa on toki paljon hyvääkin, sillä ei viisas isäni olisi muutoin siihen kuolinvuoteellaan liittynyt. Mistään kuolemanpelosta ei hänen kohdallaan ollut kysymys, asiaan vaikutti varmasti suuresti kutsumuksensa loistavasti sisäistänyt pappi. Nykykirkkoon tuskin kuitenkaan liityn, sillä valtiokirkkomme on eksynyt eri polulle kuin isäni pappi. Se on unohtanut, ettei kaikesta läpi paistava modernin otteen tavoittelu, jatkuva "uudistuminen", nuorison lähes liioiteltu lähestyminen eikä poikkeavuuksien korostettu suosiminen ole kristillistä rohkeutta, vaan lähinnä tarkoitushakuista kansan ja julkisuuden hyväksynnän tavoittelua.

Toivon siksi hartaasti, että valtionkirkollamme olisi varaa perustaa edes yksi vanhan ajan kirkko, joka jo rakennuksena muistuttaisi kirkkoa eikä viljasiiloa ja jossa opetus ja keskustelu perustuisivat Raamattuun, tekstit ja virret olisivat vanhoja ja tuttuja, modernit tanssiesitykset ja rokkikonsertit vaihdettaisiin seurakunnan omiin lauluiltoihin ja kummalliset kokeilevat alttaritaulut vanhoihin rauhoittaviin aiheisiin, jossa papit olisivat miehiä ja jonne palautettaisiin seurakuntalaisten tilittäytymistä suuresti helpottava rippituoli. Pystyyhän katolinenkin kirkko tähän: sallimaan ihmisille rauhallinen hiljentymispaikka ilman jatkuvaa riitaa ja toraa naispappeudesta ja homojen kirkkovihkimyksestä. Vai ovatko katolilaiset ja ortodoksit jotenkin harhautuneita ja vain luterilaiset sen ainoan oikean tiedon ja tradition haltijoita? Jos joku tämän kirjoitukseni perusteella katsoo asiakseen leimata minut homeisen vanhakantaiseksi, sen hänelle suon ilomielin. Usko tai älä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän mikke1 kuva
Pauli Nieminen

Mielenkiintoinen pohdinta. Käsitykseni mukaan kirkosta erotaan vilkkaasti molemmista syistä l. juuri näistä mainitsemistasi, jolloin vaihtoehtona usein ovat ns. vapaat suunnat, kuten esim. helluntaiherätys tai vapaakirkko tms.

Toisaalta eroamisen keppihevosena käytetään paljon vetoamista siihen, että kun kirkko ei tehnyt sitä tai tätä uudistusta, niin eroan.
Mutta harvoin kai liitytään takaisin, jos kirkon linja muuttuu. mielenkiintoinen episodi oli takavuosina arkipyhien siirtäminen ja palautus.
Kirkolla on kyllä varmasti riittävästi erilaisia strategiapapereita ja ohjelmia.
Mikko Heikka ja Olli Valtonen ovat jo vuosia esittäneet vaihtoehdoiksi myös henkilöseurakuntia. Kirkon kannalta se saattaisi mielestäni olla jonkinmoinen viimeinen oljenkorsi kirkollisen rapautumisen tiellä.

Stanley Jones aikanaan kiteytti ongelmat ja mahdollisuudet ajatukseen: Yksi maailma, yksi Kirja, Yksi Kristus - 295 kirkkokuntaa.

Sukupuoltaan vaihtavan kirkkoherran kohdalla olisin valmis uskomaan, että löydettyään paremmin identitettiinsä ja saadessaan maata minuutensa jalkojen alle, hänen toimintaedellytyksensä saattavat jopa parantua. Lehtitietojen mukaan hänen ensimmäinen vaimonsakin oli nyt palaamassa hänen kanssaan yhteiselämään.

Kuopiossa miehestä naiseksi muuttunut kaupunginvaltuutettu menestyi hyvin vaaleissa, vaikka onkin saanut lähestymiskiellon entisen vaimonsa suuntaan sukupuolen vaihdoksensa jälkeen.

Käyttäjän helanes kuva
Esa Helander

Onhan kirkkomme todella pahassa välikädessä, kun sen tulisi kunnioittaa jos minkälaisia fundametalistisia vakaumuksia. En ole uskovainen, vaikka kuulunkin kirkkoon, enkä ole mikään raamatuntuntija, mutta se mielikuva Uudesta testamentista (lähinnä Jeesuksesta jonka historiallisuudesta en suinkaan ole varma; ainakaan kerrotun kaltaisesta) on jäänyt, että perusarvona pidetään armoa, rakkautta, suvaitsevaisuutta. Mainitut naispappeusasia, homovastaisuus ja kaikkinainen ahdasmielisyys eivät kuulu alkuperäiseen oppiin.

Muuten se käsitys, jonka mukaan vakaumusta tulisi kunnioittaa, on minusta väärä. Sillä vakaumushan voi tarkoittaa sokeata uskomista mihin tahansa. Ei siis ihmisen vakaumusta, vaan ihmistä jos hän on kunnioittamisen arvoinen. Em. sukupuoltaan vaihtava pappi vaikuttaa ihmiseltä, jota voi kunnioittaa.

Käyttäjän juhopaavola kuva
Juho Paavola

Meidän Ev. Lut kirkko on ollut jo pidemmän aikaa hankalassa tilanteessa; kun kaikkiin suuntiin kumartelee niin kaikkiin myös pyllistelee. Eipä siis ihme että kato käy.

Toimituksen poiminnat